Puijon Rotaryklubi 50 vuotta 8.5.2005 (kirjoittanut Panu Hakola)

Klubimme syntyyn johtaneet tapahtumat ovat useimpien tiedossa, kun veli Aimo Erhola, yksi perustajajäsenistämme muisteli niitä governor Juhani Huuskosen vierailun yhteydessä 3.7.1995 ja veli Matti Niiranen kertasi kirjoittamassaan historiikissa osia niistä helmikuun 100-vuotisjuhlassa. Koska meistä harvat olivat silloin paikalla, kertaan keskeisimmät tapahtumat, onhan juttu sitä paitsi niin hyvä, etta sen kestää kuulla useammankin kerran.

Kuopiossa oli ollut vain yksi klubi, jo kymmentä vuotta aikaisemmin perustettu Kuopion Rotaryklubi. Sen jäsen, Hankkijan johtaja, myöhemmin kunnallisneuvos Arvo Koskinen oli pyytänyt Aimo Erholan pitämään esitelmän klubissaan. Esitelmä oli kyllä saanut myönteisen vastaanoton, mutta kun Arvo ehdotti Aimoa, myöhempää maanviljelysneuvosta klubin jäseneksi, ehdotus ei mennytkään läpi. Tätä ratkaisua on Aimo Erholan ansioita yhteiskunnassa ja rotary-liikkeessä muistaessa vaikea ymmärtää. Arvo Koskinen, joka ei yleensäkään helposti antanut periksi, lausahti silloin: ”A la bonheur- sitten me perustamme oman klubin!”. Näin oli klubimme syntysanat lausuttu.

Kuva Puijon Rotaryklubin 10-vuotisjuhlista Hotelli Atlaksessa 2.10.1965. Klubin perustamisen primus motor kunnallisneuvos Arvo Koskinen keskellä, vasemmalla piirigovernor Jori Larinkari ja oikealla klubin viirin suunnittelija arkkitehti Seppo Ruotsalainen.

Koska veli Arvo Koskista, kunnallisneuvosta, harvat myöhemmin Kuopioon muuttaneet ovat tunteneet, ja meille jotka hänet hyvin tunsimme, muistot ovat mieluisia, luonnehtisin häntä parilla lauseella. Veli Arvo oli varsinainen tarmonpesä, joka työnsä ohella huolehti moninaisista luottamustoimista. Kun läänissä taas kerran tuli maaherranvirka täytettäväksi ja kannuja valettiin ehdokkaista, Arvo tokaisi: ”Ei siihen ketään tarvita. Minä hoitaisin ne hommat viraapelitöinä!” Arvo olikin mies isolla :lla, eli kuten hän itse tapasi sanoa: ”Herran ulkonäkö, mutta jätkän sisuskalut”. Mitä hän jälkimmäisellä tarkoitti, en tiedä, mutta ainakin sydän oli puhdasta kultaa. Kokouksissa Arvo ei harrastanut puhetaidon hienouksia eikä ympäripuhumista, vaan esitti lyhyesti oman kantansa ja lisäsi hiukan ääntään madaltaen: ”Niin, minä esitin vain oman mielipiteeni”. – Siinäpä se olikin.

Jokainen saattoi olla varma, että Arvo yleensä ajoi läpi asian, johon oli ryhtynyt. Todisteena on vieläkin toimiva Julkulan sairaala; tosin yhdessä ajamamme kehitysvammalaitoshanke Kuopioon ei onnistunut.
Uusi klubi syntyi. Varmaan Arvo Koskisella oli tiedossa Rotaryliikkeen jatkava pyrkimys lisätä jäsentensä ja klubien määrää ja laajojen yhteyksiensä avulla hän oli selvillä siitä, etta hyvistä jäsenehdokkaista ei ollut pulaa. Vaadittu kymmenen jäsenen alaraja ylittyi kirkkaasti. Perustajajäsenistä esiintyy erilaisia tietoja. Korkein luku on 24, joka esitettiin 30-vuotisjuhlassa. Kutakuinkin varmoja tapauksia olen saanut jäljitettyä 15. Heidän kaikkien ansiot Puijon klubissa ja rotaryliikkeessä ovat niin mittavia, etta luettelen nimet ja mainitsen myös luokitteet, joissa on jo ajan patinaa:

Oskari Aspegren, viestipalvelu
Kaarlo Dahlström, hiilihappoiset juomat
Leo Eloranta, rohdokset, tukkumyynti
Aimo Erhola, maitotuotteet, tukkumyynti
Armas af Hällstrom, siirtomaatavarat
Arvo Koskinen, maanviljelyskoneet
Kalevi Lyytinen, kristinusko, protestanttinen kirkko
Veikko Nuutinen, kunnallinen terveyden- ja sairaanhoidon hallinto
Matti Nylund, insinööritoimistot
Eero Paatero, metsänhoito
Lassi Pekkarinen, teurastamot
Sakari Ruotsalainen, kauppakoulut
Seppo Ruotsalainen, arkkitehtitoimistot
Tauno Sariola, liikepankit
Jukka Sulamaa, alioikeudet.

Ansiokkaista perustajajäsenistämme, jotka kaikki minulla oli ilo tuntea, on klubissamme jäljellä enää vain yksi, metsäneuvos Eero Paatero, molempien sotien veteraani. Veli Eero Paatero, monen vuoden 100 %:n osallistuja, on muun ohella erikoisesti kunnostautunut luokiteesitelmissä, joiden aihepiiri on ulottunut toisaalta metsänhoidosta puunjalostukseen – veli Eerohan oli Savon Sellun keskeisimpiä puuhamiehiä – ja toisaalta cremonealaisista viulunrakentajista sinetteihin ja pyhän äidin ikoneihin. Mikäpä on esitelmöidessä, kun veli Eero on huippuluokan muotokuvamaalari ja viulunrakentaja.

Täältä löytyy klubin historia kokonaisuudessaan pdf-tiedostona Klubin historia